Lomaherkuttelua Rodoksella

Lomailin heinäkuussa parisen viikkoa perheeni kanssa Rodoksen saarella. Lomakohdetta valitessamme puntaroimme valmiin (ja helpon) pakettimatkan tai vuokrattavan talon välillä. Vaikka kovasti haluaisin itse päästä paikallisiin kauppoihin ostamaan ruoka-aineksia ja kokkailemaan herkkuja vuokratalon keittiössä, valitsin sen helpomman ratkaisun ruokkia perheeni. +30 asteen helteessä nauttisin mieluummin valmiin pöydän antimista kuin pakertaisin illallista itsekseni tulikuumassa keittiössä. Ratkaisu oli juuri oikea, sillä hotellin ravintolakokemus olikin yllättävän erinlainen kuin mitä olin ennakkoon ajatellut sen olevan.

Hedelmiä

Kaikilla aterioilla buffeepöydät notkuivat mitä ihanimpia herkkuja. Aamiaisella meidän lautaset täyttyivät tuoreista ja ihanan kypsistä hedelmistä, vastapuristetusta appelsiinimehusta ja omien toiveiden mukaan paistetusta munakkaasta sekä tietysti croissanteista. Huvittuneena seurasin vierestä, kun muutama englantilainen pikkutyttö valitsi lautaselleen pekonia, munakokkelia ja papuja tomaattikastikkeessa. Tavat istuvat näköjään sitkeässä ja mitä pienempi lapsi on kyseessä sitä helpommalla tietysti pääsee mitä enemmän ravintolasta löytyy tuttuja ja turvallisia ruokia joilla täyttää heidän vatsansa ennen vesileikkejä. Meidänkin nuorimmaisen suosikkiruokaa, spagettia ja vesimelonia, löytyi hänen lautaseltaan lähes joka aterialla.

kreikkalaisia alkupaloja

Illallisella ravintolassa oli tarjolla ruokaisia salaatteja, sushia, pieniä valmiiksi koottuja alkupaloja, kansainvälisiä ja kreikkalaisia lämpimiä ruokia sekä suussasulavia jälkiruokia, joista parhaiten jäivät tietysti mieleen kreikkalaiset sokeriliemessä kelluvat leivonnaiset. Isoissa hotelleissa saa aina vähän hakea niitä autenttisempia ruokia, mutta onneksi niitäkin löytyy perus pizzojen ja ranskalaisten joukosta. Meidän perheen suosikkeja taisivat olla erilaiset lihavartaat, gyrosliha niin broilerista kuin possustakin, merenelävät sekä tietysti pita-leipä ja tsatsiki.

kreikkalaisia salaatteja

Makumatkan lisäksi huomasin yllättäen tarkkailevani miten itse ravintola ja sen henkilökunta toimivat. Ravintolapäällikön kanssa jutusteluani selvisi, että lähes 600 hotellivieraan ruokailuja hoiti yli 30 henkinen kokkien, tarjoilijoiden ja keittiöapulaisten joukko. Varmasti puolet tästä määrästä palveli asiakkaita salin puolella, sillä suurin osa hotellin asiakkaista ruokaili illallisella suunnilleen samaan aikaan. Kaksi kokkia oli vastuussa kylmistä salaateista ja alkupaloista, kaksi jälkiruoista ja kolme lämpimistä ruoista, mikä kuulostaa melko kohtuulliselta kun ajattelee tarjottavien ruokalajien määrää. Jos tarjolla on viittätoista sorttia lämmintä ruokaa ei sitä per laatu mene määrällisesti kovin paljoa. Tosin työvaiheita on enemmän vaikka ruoat valmistettaisiinkin itse puolivalmisteita käyttäen.

äyriäisiä tomaattikastikkeessa

Yhtäläisyyksiä suomalaiseen lounasravintolaan ja sen toimintaan löytyi myös monia. Keittiön laitteet ja astiat olivat hyvin tutunnäköisiä. Teräksiset GN-vuoat ovat siis käytössä myös Kreikassa. Kärryt joilla ruokaa tuotiin esille näyttivät erehdyttävästi samanlaisilta kuin mitä itse olin töissä käyttänyt. Lisäksi hygieniasta pidettiin huolta käyttämällä suojahanskoja ja lämpötiloja tarkkailtiin mittarien avulla. Monesti ajatellaan, että etelän lomilla tulisi suosia varmasti kypsää ruokaa ja puhtautta ei voida taata. Vaikeaahan se hotellivieraan on selvittää kuinka hyvin kylmäketju on säilynyt ruoan tuottajalta ravintolan kylmiöön tai käyttääkö kokki suojahanskoja kylmänä tarjottavia ruokia valmistaessaan. Uskon kuitenkin, että hotellien ravintoloissa nämä asiat osataan melko hyvin, sillä kilpailu on kovaa ja ruokamyrkytyksen aiheuttamisella olisi vakavat seuraukset koko hotellin toimintaan.

pinaattifetasalaatti

Kotiin päästyäni etsin tietoa eri ruoista, joita olin matkalla syönyt. Yksi herkullisista salaateista näyttäisi olleen hieman tuunattu versio suomalaisillekin tutusta feta-pinaattipiiraasta. Pinaatti- tai juustotäytteistä piirakkaa, joka oli tehty filotaikinaan, oli usein myös usein tarjolla. Salaatissa pinaatti oli tuoretta babypinaattia ja feta murustettu lehtien joukkoon. Mausteena oli käytetty tuoretta tilliä, suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Kaiken kruunasi rapea pitaleipä, joka oli pinnaltaan öljyinen ja suolainen.

kreikan jälkiruokapöytä

Kreikkalaiset leivonnaiset kiehtoivat myös siinämäärin, että selvitin miten niitä voisi itse tehdä. Suurin osa valmistetaan filotaikinasta, sulatetusta voista, pähkinöistä tai kuivatuista hedelmistä ja upotetaan sokeriliemeen. Melkoisia kaloripommeja siis. Saragli-rullia voisi kyllä olla mahdollista valmistaa myös kotikeittiössä, sillä niihin tarvitaan vain kokonaisia filotaikinalevyjä, jotka täytetään ja rullataan, paistetaan uunissa ja lopuksi valellaan sokeriliemellä.

Filotaikinaleivonnaisia

Saragli-rullia pistaasipähkinöillä, gianniotiko, isoja saragli-rullia pähkinätäytteellä ja diples-lastuja

Koko matkan hauskin ruokakokemus oli kuitenkin sellainen mitä ei voinut syödä. Vesimelooneihin tehdyt kaiverrukset ihastuttivat asiakkaita useampana iltana. Joku henkilökunnasta osasi tehdä todellisia taideteoksia, jotka olivat niin aikuisten kuin myös lasten mieleen. Minusta paras oli tuo aasi, joka näyttää makkarakieltään!

watermelon_carvings

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s