Helteinen kevät ja alkukesä ovat menneet yhdessä hujauksessa! Nyt nautin jo hyvin ansaitusta kesälomasta ja voin rauhassa katsoa taaksepäin mitä kaikkea olen kevään aikana oppinut. Vaihdoin toukokuun alusta uuteen harjoittelupaikkaan, jossa tarkoituksena on oppia palvelu- ja jakelukeittiössä toimimista. Olin aivan vakuuttunut siitä, että tulisin olemaan aivan pihalla kuin lumiukko uudessa keittiössä enkä löytäisi sieltä edes porkkanaa saati veistä. Ehkä ensimmäisenä päivänä näin olikin. Yllättävän nopeasti palaset alkoivat kuitenkin loksahdella paikoilleen ja huomasin ne monet yhtäläisyydet edellisen harjoittelupaikan kanssa. Koska työskentelen Fazerin lounasravintoloissa, ovat ravintolasalissa käytettävät kulhot ja astiat samanlaisia. Resepteissä alkoi myös tulla tuttuja vastaan, ja ilmoitin reippaasti tehneeni jo aiemmin tämän ja tämän ruoan. Ruoanvalmistuksessa käytettiin myös samoja välineitä ja laitteita, ja raaka-aineet löytyivät kutakuinkin samannimisistä kylmiöistä, kuinkas muutenkaan. Eli kaikkea oppimista ei todellakaan tarvinnut aloittaa aivan nollasta, vaan ilokseni huomasin, että tietoa ja taitoa oli tarttunut mukaan huimasti ensimmäisen harjoittelujakson aikana.

Ensimmäisen kuukauden sain tutustua pienempään palvelu-ja jakelukeittiöön ruokaa toimittavan eli lähettävän keittiön prosesseihin. Isommassa valmistuskeittiössä valmistettiin kahden ravintolan tarjoamat ruoat ja määrien ollessa melko suuria tietyt ruoat oli tehtävä osavalmistusta hyödyntäen. Tavallaan keittiössä oli siis valmistettava ruoka kahteen eri kattaukseen, mutta niin että ne tarjotaan asiakkaille samaan aikaan. Valmiiden ruokien oikeanlainen ja aikainen pakkaaminen kuljetusta varten sekä omavalvonta olivat erittäin tärkeässä osassa sekä tietysti päivittäinen kommunikaatio vastaanottavan keittiön kanssa.

Toisen harjoittelukuukauden työskentelin sitten siellä vastaanottavassa pisteessä eli palvelu- ja jakelukeittiössä. Täällä ruoanvalmistus painottui lähinnä aamiastuotteisiin, kuten puuroihin ja sämpylöihin sekä lounaan lisukkeisiin ja salaatteihein. Lämmin ruoka vastaanotettiin valmistuskeittiöstä ja laitettiin esille asiakkaille tarjottavaksi. Myös tässä vastaanottavassa keittiössä omavalvonnan tehtävät olivat tärkeässä roolissa, erityisesti lämpötilojen tarkkailu. Lämpimänä tarjottavan ruoan oli todellakin oltava kuumaa lähettävässä keittiössä, jotta siinä säilyi riittävä lämpötila aina ruoan jakelupisteelle saakka. Ruokia valmistaessa reseptit ja niiden raaka-aineet tulivat tutuiksi kuin itsestään, mutta jakelukeittiössä ruokalistoja ja ruokien raaka-ainelistoja oli syytä lukea huolellisesti, jotta tiesi mitä asiakkaille oli tarjolla ja mitkä ruoat sopivat millekin erityisruokavaliolle. Jakelukeittiössä työskentelyssä pidän erityisesti siitä, että siellä saa olla paljon tekemisissä asuakkaiden kanssa. Muutenkin kokin työhön liittyy yllättävän paljon asiakontaktia. Asiakaspalvelu ei ole enää vain salihenkilökunnan tehtävä, vaan koko henkilökunta osallistuu siihen tarvittaessa ja omien vastuualueiden tai osaamisen puitteissa.

Kesäloman jälkeen edessä on vielä yksi kuukausi harjoittelua ja sen lopussa taas käytännön työllä osoitettava näyttö siitä mitä olen oppinut. Luottavaisin mielin kerään voimia syksyyn, sillä koko vuosi tähän mennessä on ollut aikamoista pyöritystä ja uuden opettelua. Loppuvuodelle on suunniteltu vielä kaksi uutta harjoittelupaikkaa sekä pari näyttötilaisuutta. Motivaatio oppia on edelleen kova, joten en malta odottaa syksyn haasteita, uusia ravintoloita ja uusien ihmisten tapaamista. Kivaa, että Fazer Kokki Trainee jatkuu kohta!

Kaikki kuvat ovat tällä kertaa muualta kuin työpaikan keittiöstä. Harjoittelupaikkani on yhden yrityksen sisäinen henkilöstöravintola, joten en ole siellä kuvia juuri ottanut. Kuvissa näkyviä ruokia on kuitenkin tullut syötyä lomamatkalla Kreikassa.