Syksyn sadonkorjuuseen kuuluu ehdottomasti suppilovahverot ja niistä leivottu piirakka. Suppilovahveroita löytää metsästä yleensä syys-lokakuussa, mutta myös myöhemminkin niitä voi kerätä. Pakkanen ei nimittäin pilaa tätä sientä, vaan niitä voi kerätä myös lumen alta syötäväksi. Maku tässä sienessä on melko mieto ja makea. Sienipiirakkaan voi suppisten kaveriksi laittaa pekonia tai kevennetysti ohueksi silputtua palvikinkkua niin kuin tässä reseptissä olen käyttänyt.

1 pkt Sunnuntai ruisperunataikinaa (pakasteesta)
hieman margariinia piirakkavuoan voiteluun
öljyä paistamiseen
1 l tuoreita suppilovahveroita tai vastaava määrä pakastettuja sieniä
(voit myös käyttää herkkusieniä tai sekasieniä ryöpättynä)
100 g palvikinkkua/pekonia
1 sipuli
2 dl ruokakermaa (itse käytän laktoositonta 15% kasvirasvasekoitetta)
2 kananmunaa
suolaa, mustapippuria, timjamia

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Voitele pyöreä 26-28 cm halkaisijaltaan oleva piirakkavuoka margariinilla ja painele sulanaut piirakkataikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille.

Putsaa sienet roskista ja tarvittaessa pilko. Suppilovahveroiden jalat ovat sitkeitä, joten osa kannattaa ainakin pilkkoa pienemmiksi paloiksi. Paista sieniä kuumalla pannulla kunnes sienistä irtoava ylimääräinen neste on haihtunut. Pilko sillä välin sipuli ja kinkku/pekoni pieniksi kuutioiksi. Lisää pannulle tilkka öljyä (tätä ei tarvita jos käytät pekonia josta irtoaa paistettaessa rasvaa), sipulisilppu ja kinkku/pekonikuutiot. Paistele hetki kunnes sipuli on kuullottunut ja pekoni paistunut. Ripottele päälle hieman mustapippuria ja timjamia, suolaa vain ripaus sillä kinkku on usein voimakassuolaista.

Levitä paistos taikinan päälle. Riko erilliseen kulhoon kananmunat, sekoita rakenne rikki ja lisää ruokakerma. Mausta hieman mustapippurilla ja suolalla. Kaada seos piirakan päälle ja laita uuniin alatasolle paistumaan noin 30 minuutiksi. Anna jäähtyä hieman ja nauti lämpimänä tai kylmänä raikkaa vihersalaatin kera.